Ammattinetti -haastattelu vuodelta 2008. Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle

http://www.ammattinetti.fi/haastattelut/detail/170_haastattelu

‍

HUONEKALUENTISTÄJÄ

Harri Turunen

Perinteinen huonekalu on ikuinen

Korjattuani kaksisataa vuotta vanhan huonekalun, tiedän sen kestävän vielä toisetkin kaksisataa vuotta. Minä olen täällä vain käymässä. Perinteisen huonekalun elinkaari jatkuu.

Suomalaiset puuseppämestarit hakivat oppinsa ulkomailta. Teollistumisen jälkeen 1950 -luvulla alkaneen teknisen kehityksen myötä kädentaidot katosivat Suomesta. Ranska, Italia ja Englanti vaalivat perinteitä. Näissä maissa puusepäntaito siirtyi sukupolvelta toiselle. Meillä se unohtui.

Suomalaisilla on tapana hurahtaa johonkin ja huomata myöhemmin, että pieleen meni. Kesti vuosikymmeniä, ennen kuin talojen tasakatot tunnustettiin virheeksi. Tänään puusta tehdään vain sellua ja paperia. Valikoitu, hienolaatuinen raakapuu viedään ulkomaille kuten Tanskaan, jossa siitä tehdään loistavia huonekaluja.

Entisajan puuseppä oli todellinen mestari. Vaikka pidän itseäni pätevänä ammattilaisena, heidän rinnalla olen pelkkä noviisi. Nähtävästi ennen muinoin käsityötaidon lisäksi oli aikaa. Työn ei tarvinnut valmistua tänään.

Perinteisin työtavoin perinteisillä materiaaleilla

Huonekalupuuseppä valmistaa huonekalun nykymateriaalista. Entistäjäpuuseppä käyttää vanhaa materiaalia. Minä hankin puutavarani vanhoista taloista, kartanoista, jopa kirkoista. Kun Tyrväällä paloi Pyhän Olavin kirkko, ostin varastooni kuorman restauroinnista ylijäänyttä lankkua.

Huonekaluentistäjän pitää tuntea historiaa.

Näen korjattavakseni tuodusta huonekalusta pian, onko se 1800 -luvun alkupuolelta, loppupuolella tai kenties 1900 -luvun alusta. Käännettyäni huonekalun ympäri ja tutkittuani liitokset pystyn tekemään aikamäärityksen noin kahdenkymmenen vuoden tarkkuudella.

Vanhojen työtapojen tuntemus antaa varmuutta. Kykenen purkamaan huonekalun sitä rikkomatta. Päättelen rakentamistekniikan katsomalla huonekalua. Maalipinnasta huolimatta liitokset erottuvat. Puran huonekalun, poistan maalin tai lakan ja teen puutyöt. Korjaan, paikkaan ja istutan vanhaa puuta tuhoutuneen tilalle satoja vuosia vanhoilla liitostavoilla. Käytän moderneja sähkötyökaluja, mutta liitokseni näyttää aina alkuperäiseltä.

Työskentelen hallissa, johon kuuluvat puutyöverstas, maalaamo, verhoomo ja varasto. Toimin itsenäisenä yrittäjänä apunani verhoilija ja puuseppäapulainen. Minä vastaan pintakäsittelystä ja teen puutöitä. Käytän sirkkeliä, vannesahaa, oikohöylää, tasohöylää, jyrsimiä, hiomakoneita ja puusorvia.

Olen kerännyt itselleni useita satoja eri aikakausien puuhöylää tallentaakseni historiaa. Joillakin niistä voin viimeistellä huonekalun. Vanhaan arkkuun ei saa jäädä merkkejä sähkötyökalusta. Pinnassa täytyy näkyä käsihöylän jälki.

Kun olen korjannut huonekalun vauriot, työstänyt, tapittanut ja liimannut, käsittelen pinnat. Tunnen vanhat materiaalit ja tiedän, minkälaista lakkaa käytettiin vaikkapa 1830-luvulla. Jos olen epävarma, raaputan pintaa tai haistelen lastua. Nykyisin maalitutkimukset voidaan tehdä helposti kemikaaleillakin.

Jos entisöitävä huonekalu vaatii verhoilua, se tehdään perinteisin työtavoin ja materiaalein. Vaahtomuovia ei käytetä. Vanhat huonekalut vaativat meriheinäpehmusteen ja pystyjousituksen.

Entisöinti on rauhallisen ihmisen työtä. Hätäilemällä tulee vain virheitä, jotka vanhan huonekalun kohdalla ovat usein myös peruuttamattomia.

Opiskelin koko huonekaluhistorian

Vanhimmat entisöimäni huonekalut ovat olleet keskiajalta ja kirkollisia. Isoin työni oli Euran kirkon restaurointi. Entisöin kaikki penkit, portaat, kaiteet ja kaapit. Valmistan myös kokonaan uusia huonekaluja vanhan mallin, oman suunnitelman tai arkkitehdin piirustuksen perusteella. Teen tarvittaessa huonekalun osiakin. Valan pronssisen kalustehelan tai kaappikellosta puuttuvan kipsikoristeen.

Ammattiini kuuluu työvaiheita, jotka toistuvat harvoin. Pienen tauon jälkeen luulen menettäneeni tuntuman ja unohtaneeni työvaiheen, mutta käsi muistaa. Kun saan työn käteeni, kaikki on selvää.

Sorvaan minkä tahansa tolpan tai koristeen, mutta joku toinen tekee sen minua paljon nopeammin. Aika on rahaa entistäjänkin ammatissa. Siksi jaan osan töistäni erikoisammattilaisen tehtäväksi. Teen jatkuvasti yhteistyötä alan oppilaitosten kanssa. Verstaani on ollut työharjoittelupaikkana monelle oppilaalle.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen jämähdin kolmeksi vuodeksi tehdastyöhön. Kun Vammalassa käynnistettiin ylioppilaille suunnattu puutyölinja, hakeuduin puusepän oppiin. Valmistuin ja toimin muutamia vuosia huonekalupuuseppänä. Vuonna1990 suoritin puusepän kisällitutkinnon. Perustettuani oman yrityksen Euraan, entinen opettajani ehdotti työtä entisöintiryhmän vetäjänä.

Hain ja pääsin opettajaksi Alastaron ja Virttaan kansalaisopistoihin. Olin paniikissa. Minun piti opettaa entisöintiä muille, vaikken oikein osannut vielä itsekään. Esiintymiskammostani huolimatta tunsin olevani oikeassa paikassa. Oppilaat halusivat oppia, ja niin halusin minäkin. Hihassani roikkui oppilaita tekemässä kysymyksiä, joihin en aina tiennyt vastauksia. Otin selvää. Opettelin omalla verstaallani ja neuvoin koulussa. Opiskelin entisöinnin tekniikat, työtavat, tyylit, materiaalit - koko huonekaluhistorian. Lisää opin opettamalla muita.

Opettajan urani jatkuu edelleen. Opetan kansalaisopistossa entisöintiä ja verhoilua muutamana iltana viikossa. Opetan uusia opiskelijoita ja teen yhteistyötä entisten oppilaitteni kanssa. Hienoa. Tieto lisääntyy, vanhojen huonekalujen ja perinteisten työtapojen arvostus lisääntyy.

Vien eteenpäin perinteistä puusepäntaitoa

Yrittäjyyteni alussa entisöintityö kävi hitaasti. Talkootunteja kertyi paljon, työtuloja vähemmän. Suoritin entisöinti- ja restaurointikursseja, tein töitä mielettömästi ja kehityin. Tänä päivänä liikevaihtoni kasvaa, mutta niin kasvavat kulutkin. Vaikka tekisin kuinka paljon, en rikastu. Silti olen pärjännyt jo kahdeksantoista vuotta. Olen onnistunut hankkimaan verstaan itselleni ja leivän perheelleni. Vuosituhannen vaihteessa liika työ oli viedä voimani. Sairastuttuani päätin rajoittaa rehkimistä. Tänään lopetan työt ajoissa, enkä vie töitä kotiini.

En juurikaan markkinoi palvelujani. Silti asiakkaita riittää ympäri Suomen. Saan sähköpostiini päivittäin valokuvia kunnostusta vaativista huonekaluista. Asiakkaitani näyttää yhdistävän halu säilyttää vanhaa ja perinteikästä. Tyypillinen asiakkaani on perinyt vanhan huonekalun isovanhemmiltaan ja haluaa saattaa sen kuntoon. Toimeksiannosta riippumatta teen hyvää jälkeä. Oikeastaan teen hiukan paremmin kuin kannattaisi. Minusta on hauskaa ylittää riman aina vaan uudelleen.

Kunnioitan vanhoja huonekaluja ja arvostan suuresti entisaikojen mestareiden työtä. Voin vain ihailla, kuinka taidokkaasti onkin osattu tehdä. Jäljittelemällä mestarien työtä vien eteenpäin perinteistä puusepäntaitoa. Ehkäpä joskus vuosikymmenten tai satojen vuosien päästä joku ihailee minunkin työni jälkeä.

Perinteitä noudattaen jätän myös viestejä jälkipolville. Signeeraan työni ja piilotan huonekalun rakenteisiin tekstin, jonka tuleva entisöijä huomaa. Vuosiluvun ohella saatan mainita istuvan presidentin nimen ja maitolitran hinnan. Kirjoitan pieniä viitteitä, miten maailma makaa entisöintityön hetkellä.

‍

‍